Blogi – Maatalous ja suomalainen ruoka

Mietteitä rakennemuutoksesta - Aikaperspektiiviä, turvepeltoja ja harmaata suojelua

09.10.2026

Monesti kysytään nuorilta mitä mietteitä meillä on tulevaisuudesta. Tämä on kysymys, mikä tulee jokaisen sukupolven aikana vastaan. Kysymys on sama, mutta asia muuttuu aikakausittain. Tässä on hieman kärjistetty vertaus siitä, kuinka asia on vaihtunut.

1920-luvun nuori maanviljelijä olisi saattanut vastata: ”Lex Kallio-lain asuttamistavoitteella minulla on mahdollisuus saada itselleni pieni tila, missä voin raivata ja ojittaa suosta pellon, jota voin viljellä”

2020-luvun nuori maanviljelijä vastaa: ”Vähän arveluttaa tulkitaanko tuo minun pelto multa- vai turvemaana, minkä seuraamuksena minun tulisi ennallistaa se kosteikoksi.”

Tämä oli melko liioiteltu esimerkki, mutta ei välttämättä mene kovin paljon huti, kun katsotaan rakennemuutosta. Ennallistamisella vaikutetaan ilmastoon, mutta näen sen myös vaikuttavan nuorten mahdollisuuteen tai halukkuuteen jatkaa tilaa. Tällä on suora vaikutus markkinoihin, jotka mukailevat tarjonnan ja kysynnän tilannetta. Tuotteesta maksetaan sen mukaan paljonko sitä on tarjolla. Koska edellä mainittu asia vaikuttaa tilojen jatkuvuuteen, alkaa sen jälkeen olemaan yhä harvemmassa paikassa ruoantuotantoa. Tämän seuraksena tuottajan markkina-asema voisi saada uudenlaisen kasvusuunnan. Tämä olisi jollain tapaa hyvä asia, mutta mitkä ovat seuraamukset? Asioilla, kuten korteilla, on aina kääntöpuoli.

Uhkakuvassa, mikäli ennallistamistoimilla on saatu eloperäiset turvepellot metsitettyä, vesitettyä tai niiden päälle on rakennettu aurinkopaneelit, seurauksena on entistä harvempaa asutusta maaseudulla, kun ajetaan etelästä pohjoiseen. Tällöin valtiolla ei ole suurta tarvetta mm. ylläpitää teiden kuntoa maaseuduilla turvatakseen huoltovarmuutta. Tällaisia ennallistamistoimia tehdessä turvemaille, ilmasto lämpenee globaalisti joka tapauksessa ja Keski-Euroopan kaltainen kuivuus voi saavuttaa myös Suomen. Kuvitteellisesti ja leikkisästi voisi pohtia, mitä tulevaisuuden nuori viljelijä vastaisi ed. kysymykseen:

”Vähän tuo tympäsee, kun 2020-luvulla ne paaluttivat näitä paneeleita turvepelloille, jotka olivat kaiken lisäksi kuuran ja lumen peitossa suurimman osan vuodesta. Nyt paalut on revittävä irti maasta ja saatava pelto takaisin viljelyyn, kun etelässä vallitsee kuivuus.”

Nämä on melko vahvasti esitettyjä esimerkkejä, mutta antaa ajattelemisen aihetta. Ennallistaminen ja heikko markkina-asema haastavat meitä, mutta Suomessa yhtenä Pohjoismaana on hyvät edellytykset tuottaa ruokaa lämpenevässä ilmastossa. MTK:lla on tässä tärkeä edunvalvonnallinen tehtävä. Olennaista olisi saada pitää ennallistamistoimet vapaaehtoisina, turve- ja multamaiden tulkinta realistisena ja tasapuolisena sekä saada tuottajille monipuolisemmat mahdollisuudet menestyä markkinoilla. Päätöksenteossa täytyisi ymmärtää, että huoltovarmuudenkin turvaamiseksi maaseudun tiestön kunnosta tulee huolehtia.

Maaseutunuorten haastavien ajatusten varjossa löytyy myös valoisaa toimintaa. Lapinmanut ja Pohmanut ovat tiivistäneet yhteistyö kuvioitaan, jonka merkeissä suunnitteilla on tälle syksyä yhteinen Teams-etätilavierailu peruskoululaisille. Tarkoituksena on tuoda livekuvaa lypsynavetasta suoraan Pohjois-Suomen luokkiin. Tällainen toiminta paitsi piristää maaseutunuorten aktiivisuutta ja yhdessätekemisen meininkiä, mutta tuo myös ruoan alkulähteet koululaisille nähtäville.

Jaakko Kielenniva
MTK-Keskusliiton maaseutunuorten valiokunnan jäsen Pohjois-Suomen ja Lapin maaseutunuorten edustaja